PÄIVÄKIRJA, OSA 5
Kirjoittanut Suzanne Lie (http://www.multidimensions.com)
7.8.2015
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
- BEVERLYN PÄIVÄKIRJA
"Pelko on viestintuojana, joka kehottaa sinua olemaan tietoinen ja varovainen", Beverly kanavoi päiväkirjaansa. "Ilman pelkoa et voisi selviytyä kolmannessa ulottuvuudessa, missä on monia vaaroja. Muista siksi kertoessani tarinani sinulle, että pelko on itse asiassa ystävämme. Pelon tarkoitus on varoittaa ja suojella. Pelon muisto ja uhka on vihollisemme.
Jos entisistä peloista ei voi päästää irti, niistä tulee aina vain raskaampi taakka. Jos et myöskään luota, että tarkoituksenmukaisia varoituksia tulee tarvittavaan aikaan, on tulevaisuuden pelkoa. Pelko menneisyydestä on mennyt viesti ja tulevaisuuden pelko on viesti, mitä ei ole vielä tullut.
Silloin kun pystyt elämään täysin luottaen korkeampaan ITSEESI ja antautuneena sille, pystyt vapauttamaan kaikki vanhat pelkosi korkeampiin värähtelyihisi, missä ne voidaan muuntaa takaisin valoksi ja rakkaudeksi. Luotat myös, että kaikki varoituksesi tulevat aikanaan ja johtavat sinua suuntaan, mikä antaa sinulle aina suurimman suojan.
Opimme tämän Antaresilla ja se salli meidän oppia, miten nostetaan värähtelymme korkeamman ulottuvuuden itseemme. Muista, että tulkitsen sanani englanniksi, jotta ymmärrät paremmin. En ole myöskään sinun aikajanaasi.
Siksi hahmottaessani sinut, koen kaikki elämäsi yhtenä pakettina kuin kirjan. Voin katsoa mitä tahansa osaa ketjusta tai myös muuttaa järjestystä. Samalla tavalla sinä voit hahmottaa minun elämäni. Tämän vuoksi olet usein tuntenut hämmennystä siitä, mitä antareslaisten elämiemme aikajanat ovat.
Sinun havaintotapasi mukaan olen kaikissa näissä aikakausissa samanaikaisesti ja voit tarkastella mitä tahansa aikakehystä. Olen nuori luutnantti (teidän termeillänne) samalla hetkellä, kuin olen vanhempi mies. Kenties oppiessasi ja muistaessasi enemmän meidän elämästämme Antaresilla, pystyt ottamaan vastaan moniulotteisen havaintotapamme. Silloin ehkä pystyt myös muistamaan ja ymmärtämään enemmän antareslaisia käsitteitä."
- LISA
"Sanoiko Jaqual "meidän" elämämme tarkoittaen, että äitini oli siellä hänen kanssaan?" Lisa ihmetteli ääneen. "Voi, nyt puhun itsekseni, aivan kuten äidillä oli tapana." Tuo ajatus pelotti Lisaa, kun hän löysi monta tapaa, joilla hän oli äitinsä kaltainen. Pitäisikö hänen jatkaa lukemista, niin kuin hänen äitinsä kehotti, vai soittaa poliisille? "Lue loppuun!" hän sanoi teeskennellen seuraavansa äitinsä neuvoa. Itse asiassa hän oikeasti halusi tietää, mitä päiväkirjalla oli sanottavana.
- BEVERLYN PÄIVÄKIRJA
25.9.1997
"Rakas Beverly, Jaqual tässä", Beverly kanavoi päiväkirjaansa. "Haluan kertoa sinulle nyt Muistamistemppelistämme. Palaamme sinne, kun yhteiskuntapalvelumme on tehty ja olemme valmis palaamaan maailmamme korkeampiin ulottuvuuksiin. Ennen kuin voimme astua temppeliin, meidän täytyy käydä läpi seitsemän ovea, joista jokainen resonoi korkeampaan taajuuteen.
On seitsemän ovea. Ennen kuin voimme astua kustakin ovesta, meidän on ylitettävä kynnys ja käveltävä tuota ovea edeltävä käytävä. Jokainen kynnys, käytävä ja oviaukko on korkeampaa taajuutta, mikä säteilee seuraavaksi korkeimman taajuuden värisävyä ja värähtelyä.
Jokainen ovi edustaa elämämme eri aikakauden elämäntarkastelua. Voidaksemme kulkea kunkin taajuusoven läpi, meitä kutsutaan muuntamaan tuon inkarnaatioaikakauden kaikki alemman ulottuvuuden kokemukset.
Tällä tavalla elämme intiimin elämäntarkastelun, minkä kautta voimme muuntaa pelokkaat kolmannen ulottuvuuden muistomme, ajatuksemme, tunteemme ja tekomme viidennen ulottuvuuden ehdottomaksi rakkaudeksi. Ehdottoman rakkauden voimalla voimme muuntua takaisin todelliseen valokehomuotoomme. Jos kuolemme kansaamme palvellen, siirrymme automaattisesti kaikkien ovien läpi korkeimpaan ulottuvuuteen.
Ensimmäinen oviaukko on punainen ja se edustaa varhaislapsuutta.
Toinen oviaukko on oranssi ja se edustaa täysi-ikäisyyden saavuttamista.
Kolmas oviaukko on keltainen ja se edustaa palveluamme henkisenä soturina.
Neljäs oviaukko on vihreä ja se edustaa pariutumis- ja vanhemmuusaikaamme.
Viides oviaukko on sininen ja se edustaa siirtymäämme vanhemmasta johtajaksi.
Kuudes oviaukko on indigo ja se edustaa korkeampien havaintojemme heräämistä.
Seitsemäs oviaukko on violetti ja se edustaa muuntumistamme takaisin valokehoksi.
Kerron sinulle nyt matkastani Muistamistemppelin läpi.
Ensimmäinen ovi on punainen ja se edustaa varhaislapsuuttani. Kerron tarinani nyt-hetkessä, koska niin se elää tietoisuudessani.
Seison Muistamistemppelin oven edessä. Olen pitänyt itseäni aina hyvin suurena miehen, myös antareslaisten standardien mukaan. On hyvin normaalia, että mies on 2.4 metriä pitkä ja monet naiset ovat myös 2.1-2.4 metriä pitkiä.
Itse olen 2.9 metriä (maamittaustapanne mukaan) ja olen aina päätä pidempi toisia useimmissa väkijoukoissa. Kuitenkin kun seison muistamisovilla Muistamistemppelissä, tunnen itseni hyvin pieneksi.
On sarja oviaukkoja ilman varsinaisia ovia. Jokainen näistä oviaukoista säteilee eri värähtelyä. Siksi jokainen oviaukko on erivärinen ja säteilee eri sävyä.
Tunnen kehossani vetoa, kun seison ensimmäisellä kynnyksellä. Minulle on opetettu, että ylittäessäni kunkin kynnyksen ja seistessäni käytävässä ennen seuraavaa oviaukkoa, koen eri oppitunteja ja haasteita. Nämä oppitunnit ja haasteet on selvitettävä ja tasapainotettava, ennen kuin voin edetä seuraavalle kynnykselle.
Ensimmäinen oviaukko on hyvin lähellä teidän punaista väriänne. Kun ylitän kynnyksen, minulle tulvii muistoja vanhemmistani. En ole ajatellut heitä moneen vuoteen. Näen äitini kirkkaanvioletit ja isäni syvänvihreät silmät. Tunnen heidän omistautumisensa minulle ja tiedän, että he ovat opiskelleet monta vuotta antaakseen minulle kehon.
Näen vauvaitseni, kun olen juuri heräämässä kolmannen ulottuvuuden muotooni. Kaikki on punaista ja oranssia ja kuulen äitini laulavan ja isäni nauravan. Tunnen turvaa ja olen täysin rakkauden ympäröimä. Voin edelleen muistaa muodottoman maailman, mistä olen juuri ilmestynyt. Kaipaan tunnetta, että olen yhtä kaiken ja kaikkien kanssa, mutta tunnen kuitenkin turvaa, koska olen yhtä vanhempieni kanssa.
Nyt muistini siirtyy aikaan, jolloin olen noin 4-vuotias. Olen ollut kovakuorisessa kehossa (sana jota käytämme kolmannen ulottuvuuden muodostamme, koska muut muotomme ovat paljon virtaavampia) ja saavuttanut 180 sentin pituuden. Antaresilla itsenäistymme vanhemmistamme 3-vuotiaana ja saavutamme täysin aikuisen kehon 7-vuotiaaseen mennessä.
Nyt elän yhteisökodeissa toisten lasten kanssa. On tiettyjä aikuisia, jotka pyörittävät näitä koteja, mutta olemme vapaita menemään minne tahansa yhteisössämme ja viettämään aikaan kenen kanssa haluamme. Äitini on taiteilija ja viettää paljon aikaansa neljännessä ja viidennessä ulottuvuudessa, mutta käy usein luonani. Isäni tulee katsomaan minua noin kerran vuodessa. Hän on pappi yhdessä temppelissämme ja auttaa niitä, jotka haluavat tulla Muistamistemppeliin.
Yhtäkkiä tunnen ensimmäisen pelkokokemukseni, koska muistan dragoniaanien hyökkäyksen pieneen yhteisöömme. Olin käymässä äitini kanssa vanhempieni talon puutarhassa. Hän rakasti käydä siellä kanssani ja opetti minulle jatkuvasti monista kauniista kukista, joita kasvaa planeetallamme. Äidin rakas ystävä, Alicia, oli juuri lähtenyt puutarhasta hakeakseen meille aboromiumteetä, kun kulimme kamalan huudon talosta.
Äiti ja minä ryntäsimme katsomaan, mikä oli pielessä, ja löysimme Alician lattialta verilammikosta. Kaksi valtavaa dragonaani-matelijamiestä seisoi hänen yläpuolellaan. Äitini juoksi ystävänsä rinnalle ja toinen dragoniaani tarttui häntä hiuksista ja veti silmiensä tasalle. En pystynyt ajattelemaan tai suunnittelemaan. Refleksinomaisesti juoksin äitini avuksi. Olin paljon pienempi kuin dragoniaanisoturi ja hän nauroi, kun hakkasin häntä äitini vapauttamiseksi.
En koskaan unohda tuota naurua, kun kaksi miestä katseli pienen pojan yritystä pelastaa oma äitinsä. Lopulta soturi kyllästyi peliinsä ja käytti äitini kehoa huitoakseen minut pois kimpustaan kuin pienen itikan.
Toinen soturi nosti minut ylös ja heitti ikkunasta puutarhaan. En koskaan ymmärrä, miksi he eivät tulleet ulos lopettamaan minua. Kenties he luulivat, että olin kuollut. Olen varma, että minun täytyi näyttää kuolleelta. Kumpikin jalkani ja toinen käsivarteni oli murtunut. Kasvojeni vasen puoli oli murskana ja olin veren peitossa. Minulla on edelleen arpia vasemman silmän yläpuolella. Sitten kun tajuntani palasi – en tiedä, kuinka paljon myöhemmin – oli täysin hiljaista.
Raahasin kehoni taloon hyvällä käsivarrellani ja löysin äitini kuolleena ystävänsä vierestä. En kestä ajatella, mitä he tekivät hänelle. Silloin vannoin tulevani soturiksi niin pitkäksi aikaa, mikä kului kostamiseen ja rauhan löytämiseen. Tiedän, etten voi astua ensimmäisestä verikynnyksestä, ennen kuin päästän irti kostotarpeestani. Vasta sitten löydän sisäisen rauhani. Beverly, kenties sinä ja minä voimme etsiä sitä yhdessä."
(Beverlyn huomautus: Jagualin tarina suretti ja pelotti minua niin, etten jatkanut kommunikointiamme. Sen sijaan palasin puhumaan Mytrian kanssa.)
- LISA
"En ymmärrä, miksi äiti lakkasi kommunikoimasta Jaqualin kanssa. Tiedän, että minun pitäisi mennä nukkumaan, mutta haluan ensin tietää, mitä Mytrialla on sanottavana", Lisa mutisi itsekseen.
PÄIVÄKIRJA – Paluuni Mytrian luo
- BEVERLYN PÄIVÄKIRJA
15.6.1999
Rakas Mytria, tässä on Beverly. Luin Jaqualin tarinan hänen vanhempansa kuolemasta ja oli niin tolaltani, että lakkasin pitämästä päiväkirjaa hänestä. Miten saatoin hylätä hänet? Miksi olin niin heikko? Auta minua. Tiedän tarvitsevani enemmän vahvuutta ja rohkeutta. Käsitän myös, että jollain kummallisella tavalla en halua tulla liian läheiseksi hänen kanssaan.
Täytyy myöntää, että pelkään olla yhteydessä mieheen, joka on eri planeetalta eri aurinkokunnassa, koska en ole päässyt yli siitä, että mieheni jätti minut. Auta minua, Mytria. Tarvitsen vahvuutta. Minusta on tullut niin heikko, etten ole pystynyt olemaan yhteydessä kehenkään teistä melkein kahteen vuoteen.
Minun on myönnettävä, että pari vuotta on ollut hyvin synkkää. Jokin "naksahti" minussa, kun kuulin Jaqualin tarinan, ja pysyin erossa kaikesta päiväkirjan kirjoittamisesta. Menin takaisin terapiaan, mutten pystynyt laittamaan sydäntäni siihen. Sitten kokeilin meditointitunteja, jotka itse asiassa auttoivat.
Itse asiassa minulla on rohkeutta palata nyt vain, koska olen meditoinut yli tunnin. Huomasin, että minulle oli parasta nousta mahdollisimman varhain, ennen kuin aurinko nousee. Sitten meditoin tuolissani kynttilöiden palaessa ja pehmeän musiikin soidessa, kun päivä alkaa. Meditointia on jatkunut ehkä noin kahdeksan kuukautta, joten olen löytänyt rohkeuden palata.
Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa sinusta typerältä. Miksi tarvitsisin rohkeutta puhua sinun ja Jaqualin kaltaisille upeille olennoille? Kyse ei nimittäin ole teistä. Kyse on minusta. Miten voin olla varma, etten ole vain hullu tai keksi kaikkea edetessäni? En itse asiassa ajattele olevani hullu, mutta teen itseni hulluksi kaikilla epäilyksilläni ja itseni tuomitsemisella. Mytria, auta minua.
- LISA
Aivan kuten Beverly epäili omaa mielenterveyttään, Lisa epäili omaansa. Miten voisi olla totta, että hän vain lähti ja jätti miehensä ja lapsensa? Hän tiesi, että hänen pitäisi soittaa perheelleen heti, kun he ovat hereillä, mutta hän ei ollut varma, soittaisiko. Lisa oli aina nähnyt itsensä hyvin vastuullisena ihmisenä, joka teki aina kaiken, mitä hänen miehensä ja lapsensa tarvitsivat.
Talo oli siisti, perhe ruokittu ja hän laittoi aina lapset valmiiksi koulua varten, vei heidät sinne, haki pois ja auttoi kotitehtävissä. Hän oli paljon parempi äiti kuin omansa. Hän oli yrittänyt olla ajattelematta niin omasta äidistään, mutta hänen todelliset tunteensa livahtivat ulos.
Nyt kello oli 5, joten hän pysyisi hereillä ja jatkaisi lukemista, jotta hän voisi soittaa lapsille klo 7. Hän mietti, miten hänen miehensä pärjäsi laittaessaan heidät nukkumaan ja saadessaan heidät ajoissa ylös koulua varten. Hän oli ollut poissa vain muutaman päivän, mutta se tuntui monelta elämältä.
"Kenties hänen pitäisi puhua miehelleen tänä aamuna", hän ajatteli palatessaan päiväkirjaan, löytäen Mytrian vastauksen äitinsä avunpyyntöön.
- BEVERLYN PÄIVÄKIRJA
"Rakkain Beverlyni", Mytria kirjoitti Beverlynin käden kautta. "Tiedä, että kaikki kolmannen ulottuvuuden elämäsi haasteet ovat pelkästään oppitunteja, jotka luovat sen 3D-harhaheijastuksen, joka tunnetaan fyysisenä elämänä. Koska olet kutsunut minua tänään, uskon sinun olevan valmis siihen, että puhun kodistani Alcyonen Violetissa temppelissä Plejadeilla.
Kyllä, rakkaani, sinä ansaitset ja olet nyt tuon suuren hierarkian jäsen. Olen tullut muistuttamaan sinulle siitä, jottet eksy jokapäiväisiin selviytymistehtäviin. En myöskään halua, että tuomitset itsesi, koska tunnet, ettet ole riittävän hyvä.
Fyysinen tasosi on tulossa suureen transformaatioon. Olen lähettänyt sinulle sisäisiä kuvia elämästäsi/elämästämme Plejadeilla, jotta voit muistaa, että tietoisuustilasi luo todellisuuden. Kuulen sinun myös ajattelevan: "Jos luon oman elämäni, niin miksi luon todellisuuden, missä on vain työtä ja kamppailua?"
Rakas Beverlyni, olet koko elämäsi tuominnut itsesi ulkopuolisen yhteiskuntasi mittatikulla. Olet kuitenkin jatkuvasti seurannut sielusi kutsua. Tuo kutsu ei ole johdattanut sinua keskittämään huomiotasi siihen, mitä yhteiskunta piti menestyksenä. Nyt sinun täytyy rakastaa itseäsi ja sitä elämää, jonka olet luonut.
Näe itsesi nyt Alcyonen Violetissa temppelissä. Kyllä, ensimmäisenä näet lentäväsi plejadilaisen kotisi yläpuolella. Se on pieni ja kristallista tehty, se on täynnä valoa ja sitä ympäröivät kauniit puut. Voisit sädettää itsesi välittömästi kotiin, mutta nautit lentämisestä viidennen ulottuvuuden muodossasi.
Kun astut asumukseesi, näet, että se on täynnä kauniita kukkia ja kasveja. Sinulla on lintuja, jotka lentävät ympäri kotiasi, ja toinen pieni eläin, joka näyttää koiralta, mutta joka kävelee takajaloillaan ja jolla on peukalot vastakkain käsissään. Kutsumme niitä "larnakeiksi". Ne ovat ihania ystäviä ja nauttivat kotiaskareista.
Larnakkisi ei ole palvelija, vaan rakas ystävä. Se nauttii siitä, mitä tekee hyväksesi, ja rakastatte toisianne kovasti. Kun elät päivääsi, muistat enemmän ja enemmän asumuksesi ja henkilökohtaisen elämäsi, josta nautit täällä Plejadeilla. Olet keskittynyt henkilökohtaiseen elämääsi temppelin sijasta, koska sillä elämäsi alueella on suurimmat haasteet.
Olet nyt löytämässä kieltämisen ja hyväksymisen välisen rajan. Havaitset, miten teet parhaasi omissa olosuhteissasi ja hyväksyt tulokset kauniiksi. Toisin sanoen, opettelet elämään omasta näkökulmastasi, yhteiskunnan perspektiivin sijasta.
Beverly, jatka nyt päivääsi ja tunne minut sisälläsi. Tiedä, että yksi todellisista itseistäsi on se virtaava violetti olento, jonka näet minuna, Mytriana. Muista, että tietoisuutesi on luonut kaikki todellisuutesi ja kolmannen ulottuvuuden haasteesi ovat pelkästään oppitunteja, jotka luovat ne harhaheijastukset, jotka tunnetaan fyysisenä elämänä.
Nauti harhakuvistasi. Pian niitä ei enää ole ja elät todellisen itsesi todellisuudessa. Ei ole aikaa. Siksi ei ole kiirettä. Sinun täytyy olla lempeä itsellesi. Älä enää lisää elämäsi haasteita. Sinulla on ollut riittävästi ja pian tulee vielä lisää itsestään."
- LISA
"Voi ei, ei lisää haasteita", Lisa sanoi, ikään kuin Mytria puhuisi hänelle. No, kenties he kaikki puhuivat hänelle. Siis hänen äitinsä, Mytria ja Jaqual. Lisa läimäytti päiväkirjan kiinni, laittoi sen läheiselle pöydälle ja nousi ylös tuolista. Hän meni keittiöön ja yritti päättää, ottaisiko kahvia vai viiniä.
Ennen kaikkea hänen täytyi päästä eroon tuosta kirjasta, äitinsä järjettömästä samoilusta tuntemattomien olentojen kanssa ja varsinkin siitä tunteesta, että päiväkirjan ihmiset ovat hyvin todellisia ja myös tuttuja.
"Ei, tuo ei ole hyväksyttävä ajatus", hän sanoi sulkiessaan astiakaapin otettuaan uuden viinilasin. Lisan täytyi myöntää, että hän halusi viiniä, vaikka päivä ei ollut vielä koittanut.
"Tämä ei ole aika ajatella asiaa", hän sanoi kaataessaan viiniä. "Olen täällä yksin eikä kukaan ole tuomitsemassa minua. Jos haluan viiniä, otan sitä", Lisa julisti ääneen itselleen palatessaan päiväkirjan luo.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.